Neloset Annantalolla: Musastudio

Ensimmäisellä kerralla Pete (opettajamme) sanoi: ”Kävelkää punaista kohti.” Sitten hän avasi oven, ja me ryntäsimme innoissamme punaiselle sohvalle istumaan. Olimme ihan täpinöissä, kun Pete kertoi, että saamme tehdä iki-oman levyn. Pete kertoi meille myös kaikista soittimista ja opetti käyttämään tietokonetta. Ensimmäisellä kerralla me ei äänitetty vielä mitään, mutta me kirjoiteltiin kertsin sanoja. Pete myös sanoi, että jos haukkui itseään, joutui syödä meksikolaista chili-kastiketta. Pete puhui meille koko ajan joistain pankki/luottokorteista ja matkoista New Yorkiin. Meitä ei oikein kiinnostanut sellaiset jutut. Meitä kiinnosti musiikki. Tunnin lopussa me olimme surullisia, sillä seuraavaan kertaan oli ikuisuus. Onneksi kuitenkin viikko meni aika nopeasti!

Annantalolla toisella kerralla aloimme äänittää biisin kertosäettä. Teimme myös siihen musiikin. Soitimme sähköpianolla jotain säveliä. Lopun musiikin otimme tietokoneelta. Pete kysyi Sofialta mikä soitin sopisi musiikkiin. Sofia vastasi, että ukulele. Pete haki tietokoneelta ukulele -musiikkia. Se sopi täydellisesti kertsin alkuun. Tunnin lopussa teimme ensimmäiseen säkeistöön sanat. Kun olimme lähdössä pois Pete sanoi, että meidän pitää mennä ensimmäisen peilin eteen, joka tulee vastaan ja näyttää itsellemme peukkuja. Me olimme Peten mielestä mahtavia.

Kolmannella kerralla me saimme tietää mikä meidän opettajan tietokoneen salasana on. Keksimme myös silloin kahden säkeistön sanat. Me myös äänitimme yhden säkeistön. Meidän opettajan nimi oli Pete.

Ystäväni Emilian ääni lisättiin myös lauluun koska hän oli ollut poissa kun se äänitettiin ja mikkejä oli muutenkin vain neljä ja meitä oli viisi.

Neljännellä kerralla olimme saaneet tehtyä sanat ja olimme äänittäneet suuriman osan säkeistöistä. Nelosen räppi jäi kuitenkin viidennelle kerralle. Neljännellä kerralla opin äänittämään lauluja. Opettaja Pete oli todella hyvä avustaja.

Viidennellä kerralla Annantalolla menimme suoraan Musiikkistudio huoneen oven taakse. Kun pääsimme sisälle aloimme heti viimeistelemään levyämme. Sillä vartin päästä menimme katsomaan tanssinäytöstä. Ennen esitystä kuitenkin lisäilimme vielä lauluun soittimia ja äänitimme yhden räpin. Taas esityksen jälkeen Juha tuli katsomaan räppiämme. Levyt oli jo poltettu, kun kuuntelimme laulun. Mutta huomasimme, että laulussa oli kahden sekunnin pysähdysvirhe. Mutta Pete lupasi lähettää meille uudet levyt. Emme ehtineet tehdä levyyn kansikuvaa. Mutta teimme sen koululla välitunnilla. Viidennellä kerralla opin luottamaan paremmin itseeni sillä en ikinä olisi uskonut että levystä tulee niin hyvä.  Minua harmitti kun Annantalo kerrat loppuivat! Sitten olikin aika sanoa Annantalon musiikkistudiolle ja Petelle heipat!

Lomalla-biisi