CircOpera

Oopperaan lähtöaamuna selatessani Whatsappia huomasin, että kaikki puhuvat oopperasta. Silloin tajusin pakata eväät mukaan. Kun kellot olivat jo soineet, haimme koulun tarjoamat eväät ruokalasta.

Sitten kävelimme Munkkiniemenpuistotielle, ratikkapysäkille. Ratikassa oli paljon ihmisiä ja siksi oli niin ahdasta. Onneksi kuitenkin minä pääsin istumaan. Ratikassa katsoin ikkunan takana olevaa Linnanmäkeä. Pienen kävelymatkan päässä ratikkapysäkiltä möllötti suuri, valkoinen Oopperatalo.

Oopperatalo oli niin suuri, että eksyin vessaan mennessäni. Olin jo avaamassa ovea, kunnes vessasta tuli lauma poikia ja sitten älysin olevani menossa väärään vessaan. Kun vihdoin olin löytänyt oikean vessan ja käynyt siellä, kaverini otti puhelimensa ja otti peilin kautta kuvan, jossa oli paljon tyttöjä. Sitten olikin jo aika tepastella salin ovien eteen, jossa meidät jaettiin kahteen ryhmään. Onneksi kaikki kaverini olivat kanssani samassa ryhmässä.

Sitten alkoi näytös. Näytöksessä parhaita kohtia olivat, kun mies jonglöörasi soihduilla, kun yksi mies hyppi hienoja voltteja trampalla sekä kun nainen käveli ja hyppi nuoralla. Hienoja temppuja tekivät myös toinen mies ja toinen nainen jotka kiipeilivät lakanoissa, jotka riippuivat katossa. He roikkuivat myös vain toistensa varassa. Hassuja olivat oravat, jotka saapuivat trapetsilla roikkuen lavalle. Mieleeni jäi myös laulava mies, joka käveli seinällä ja pienen pieni nainen, joka seisoi miehen yhden käden päällä ja otsalla. Kaikkein hienointa kuitenkin oli, kun mustapukuinen mies juoksi ja hyppi hyppynarua melkein näyttämön kokoisen, jäätelötötterön muotoisen kuolemanpyörän päällä sen pyöriessä kokonaan ympäri.

Väliajalla söimme eväitämme naulakoiden vieressä. Onneksi tuli otettua omat eväät, sillä ne ovat parempia kuin koulun. Sitten ooppera jatkui. Äskeisessä hienoimpien temppujen luettelossa luettelimme myös toisen puoliajan hienoimmat temput. Loppukumarruksissa raikuvimmat aplodit sai kuolemanpyörässä temppuillut mies. Hän olikin paras!

Palasimme ratikalla, mutta tällä kertaa en saanutkaan istumapaikkaa, vaan seisoin ratikan osien liitoskohdassa, joka pyörähti käännöksissä. Snäppäilimme kaverini puhelimella, koska minulla ei ole Snäppiä. Jäimme pois Munkkiniemessä ja kävelimme loppumatkan koululle asti. Täytyy kyllä sanoa, että oli hienoin ooppera, jonka olen koskaan nähnyt! KIITOS!

I&E